Perjantaina oli se päivä, kun puutarhuri puki haalarit päälle ja kävi herättämässä  idätyshuoneen henkiin. Ulkona oli  -17C° pakkasta auringon noustessa tulipallona kylmien peltojen ylle. Vaikka aurinko ei vielä lämmitäkään, loistaa se energistä valoaan antaen lupauksen maukkaasta salaattisesongista  ja luo hymynkaretta puutarhurin suupieliin.  

Tästä se alkaa, siemenen matka salaatiksi. Purkki auki ja sitten siemenet tiputetaan yksitellen turvepaakkuun itämään.

– Tässä tämän nyt näkee raadollisesti, kuinka kauan salaatin kasvattaminen oikein kestää, Nina levittelee käsiään,  – ensimmäiset siemenet kylvetään itämään  jo näin tammikuun alussa.  Pöytään toivomme ensimmäisiä salaatteja pääsiäiseksi. Kasvu on nopeampaa, jos saadaan valoa ja lämpöä, tällaisilla pakkasilla ja pimeällä kasvu on hitaampaa. Tästä johtuen emme osaa koskaan sanoa varmasti, milloin aloitamme torimyynnin tai tuomme salaattisekoitukset kauppoihin. Muistatteko viime kevään? Se oli pitkään painajaismaisen kylmä ja luulimme, etteivät salaatit kasva valmiiksi ollenkaan.

Vesa on kuitenkin toiveikas, kuten puutarhurin kuuluu ollakin.

– Jääsalaatti kylvetään ensimmäisenä. Se vaatii kasvaakseen pisimmän kasvukauden täyttääkseen  meidän korkeat laatuvaatimukset. Ensimmäisten kylvöjen jälkeen tahti kiihtyy sitä mukaa kun kevät etenee. Kylvämme joka viikko uutta aina tuonne syyskuulle asti. Kasvatamme salaattejamme ja ja vihanneksiamme silloin kun olosuhteet Suomessa ovat otolliset.

– Niin, meille satokausi-ajattelu on tärkeää, miksi kaikkia ruokia pitäisi saada vuoden jokaisena päivänä? Meistä on ekologista, että viljelemme salaattejamme Suomen kasvukauden mukaan. Eli keväästä loppusyksyyn, jatkaa Nina. – Aidosti maassa luonnon ehdoilla kasvattamalla salaattimme saavat asiakkaittemme arvostaman näyttävän värin, rapsakkaan rakenteen ja makean maun. Malttakaa vielä muutama kuukausi, kohta niitä saa, vinkkaa Nina.

Näin se on, tuskin maltan odottaa,

Piki – Sorrin salaatillisen ilosanoman sanansaattaja.