Tällä kertaa kuorrutimme SikkaTalun lammaswurstit lehtikaalikastikkeella, maistui todella makoisalta. Lammaswustiaterian kyytipojaksi sopii Nona Petit -punaviini.

Lehtikaalivalkokastike

Höyrytä puoli pussillista Sorrin lehtikaalia n. 8 minuuttia. Jäähdytä lehdet ja pilko vielä pienemmiksi. Tee valkokastike käyttäen

• 30 g voita
• 2 ruokalusikallista vehnäjauhoja
• 2 dl maitoa
• 1 dl lehtikaalin lientä
• 1 dl kermaa

Lisää suola, mustapippuri ja hieman sokeria ja muskottipähkinää halutessasi. Tarjoile keitettyjen perunoiden, lantun ja porkkanoiden sekä lammasmakkaroiden tai lihapullien kanssa. Lammasta voit ostaa täältä.

Kävin lastenlasteni ja SlowFood Turku -jäsenien kanssa vierailulla SikkaTalun lammasfarmilla. Nimi SikkaTalu tulee Virosta. Sikka on perheen sukunimi ja Talu on eestinkieltä ja tarkoittaa maatilaa. Alla on kuvakooste retkestämme, meillä oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä retki, jota Katja Sikka emännöi.

Ahvenanmaanlammas on muinainen lammasrotu, joka on säilyttänyt alkukantaiset ominaisuutensa saariston eristyksen suojissa. Rotua kutsuttiin aikaisemmin saaristolampaaksi ja kun se tutkimusten myötä tunnustettin virallisesti omaksi lammasrodukseen, annettiin sille rotunimeksi ahvenanmaanlammas.

Nämä saariston vilkkaat selvityjät ovat erinomaisia perinnemaisemien hoitajia. Ne valitsevat ravinnokseen mielellään yrttikasveja, lehdeksiä ja niittykasvillisuutta. Luonteeltaan saaristolaiset ovat uteliaita ja ketteriä eläimiä. Ne nauttivat saadessaan hypellä vuohimaisesti kiveltä toiselle ja vaeltaa laiduntaessaan suurien alueiden läpi.

Tilalla on myös kaksi kyyttöä, ruskeakylkinen Kaisla ja vaaleampi Kääk. Härän nimi on Turpo. Katja-emäntä tenttasi meitä kysymällä mitä eroa on härällä ja sonnilla? Tiedätkö sinä? Vastaus on blogin lopussa. Kävimme yhdessä viemässä ne metsän halki juottopaikalle.

Metsän maastopohja on perinteinen, risuinen aluskasvillisuus on syöty ja mustikkapensaat ja sammal olivat vallanneet alaa. Laitettiin suut mustikalle.

Kyytöt olivat ihmeissään ihmispaljoudesta ja äityivät leikkisästi kirmailemaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.

Liukumiinat herättivät lasten kiinnostusta.

Metsäretken jälkeen oli aika herkutella jäätelöillä. SikkaTalu tekee ainoana Suomessa luomujäätelöä lampaanmaidosta.

SikkaTalun pihapiiri on viihtyisä maatalon piha ja keinussa oli hauska tutustua uusiin ystäviin.

SikkaTalun isäntä ja emäntä valmistavat luomujäätelöä pienessä jäätelötehtaassaan omien lampaidensa lampaanmaidosta, täysin ilman lisäaineita. Jäätelön nimi Utu on vanha varsinaissuomalainen karjan kutsumahuuto, jolla myös SikkaTalun lampaat kutsutaan aamulypsylle: “Utu-utu-utu, tulkaa!”.

Lampaanmaito on supermaitoa. Lehmänmaitoon verrattuna siinä on tuplasti rasvaa, joten jäätelöön ei tarvitse lisätä kermaa. Siksi se on vähärasvaisempaa kuin tavalliset kermajäätelöt. Lampaanmaidon korkean kuiva-ainepitoisuuden ansiosta jäätelössä ei tarvita myöskään sakeuttamisaineita. Lisäksi proteiinipitoisuus on luonnostaan korkeampi kuin tavallisessa jäätelössä. Lampaanmaitoa käsitellään jäätelöä valmistettaessa mahdollisimman vähän maidon luonnollisten ominaisuuksien säilyttämiseksi, esim. maitoa ei homogenoida. Utu-jäätelö on raikasta ja hieman sorbettimaista. Jäätelöä on saatavana kolmea eri makua; suklaa, vanilja ja kookos.

Utu-lampaanmaitojäätelö sisältää ainoastaan luomumaitoa, luomusokeria ja luomumaun, siinä kaikki – ilman muuta!

SikkaTalussa on myynnissä myös lampaantaljoja. Jokohan on aika ajatella joululahjoja? Talja on lämmin jalkojen alla ja sopiihan se tuolin päälliseksikin.

Polun varrella piti varoa lampaan papanoita, kukkia piti poimia äidille ja löytyipä sieltä pieni sammakonpoikanen, joka olisi ollut pakko saada lemmikiksi.

SikkaTalu myy suoraan maatilalta, jäätelöä saa keäsisin kaupoistakin.

Niin se vastaus: Härkä on munaton sonni.

Suu salaatille, toivoopi salaatillisen ilosanoman sanansaattaja ja muu Sorrin väki.

Ai niin, ja lauantailasiksi Nona Petit. Se sopii hyvin lampaan ja karitsan kanssa. Käy se muullekin lihalle.